BLOGI

Siistit nurmikon reunat, kukkapenkkien vierustat. Kaiken teet kauniiksi. Ainut paheesi on, että akkusi ei kestä kovin kauan. Sekin on hyödyksi itselleni. Voin hengähtää vähän aikaa ja istahtaa puutarhatuoliin nauttimaan kesästä. Olet niin kevyt naisen heikoissa käsissä ja teet kaunista jälkeä puutarhaani. Surun paikka tuli, kun lopetit...

Jäätelöstä tykkää ehkä suurin osa ihmisistä, mutta jos uhohdun pöydälle, sulaisin. Makkarana olo taas toisi eteen kuumat paikat grillissä. Sipuli itkettää. Olisikohan suklaana olo hyvä,kun laulussakin sanotaan: Suklaasydän tinakuoret....jne. Ehkä sittenkin olisin lakritsi, tuore ja pehmeä. Se maistuu suussa makealle ja saa suun hymyyn. Väri vaan...

Lapsena kun lähdettiin hiihtämään, ei siinä monia valmisteluja tehty. Takki päälle, pipo päähän, lapaset käteen ja menoksi. Hiihtämään suoraan kotipihasta. Ei ollut valmiita latuja, vaan ne tehtiin itse. Nykyään pitää miettiä minne menisi hiihtämään. Menenkö ensiksi autolla sopivan hiihtoladun luokse vai kannanko sukseni sinne? Mietin myös onko...

kuunloisteen valtaan jäin

Supernainen onnistuu kaikessa. Osaa kääntää vastoinkäymiset onneksi. Surun iloksi. Supernainen vailla vertaa kaiken kertaa

Äiti oli kieltänyt tansseihin menon ennen rippikoulua. Luokkakaverit pääsivät kyllä. Paras ystävä Sointukin oli käynyt jo monta kertaa Vehkakosken lavalla, joka oli saman järven rannalla kuin hänen kotitalonsa.

Se on taustalla taivaanrannalla oleva musta aukko, johon putoamista vastaan teen hetki hetkeltä valtavasti aivotyötä. Olen kehittänyt aimoltamisen, oivaltamisen periaatteesta, jolla olen luonut määrätyt elämäntehtäväni:

aamuruskon helmuksissa

Kun puhutaan ajasta ja tapahtumasta, se oli silloin, joskus ennen, muinoin. Siitä on jäänyt muistikuvat. Se on ollut hyvin tärkeä tapahtuma, jos se laittaa vieläkin kirjoittamaan. Eikä se välttämättä vastaa todellisuutta. Se on muistoilla tapana.

pitkä laituri peittää rantakaislikon