BLOGI
Täällä luettavana Kynäisten jäsenten kirjoittamia tekstejä. Tapaamme joka kuukauden (ei heinäkuussa) ensimmäisenä maanantaina tarinapajan merkeissä. Luemme kirjoittamiamme tekstejä edellisenä kertana annetuista aiheista ja annamme toisillemme palautetta luetuista tarinoista.
Kun kevät saapuu ja ensimmäiset aurinkoiset päivät, alkaa mullassa möyriminen ja istutusinto herää. Tänä keväänä se tapahtui jo hyvin varhain, kun lunta ei ollut. Istutin purkkeihin multaan siemeniä, mutta huonolla menestyksellä. Ne kituivat eivätkä kasvaneet. Osa kuoli ja loput kitukasvuiset heitin pois. Kyllä oli mentävä taimia myyviin paikkoihin...
Työntäyteistä elämää / Tuula Tammela
tuli sukkaa ja lapasta
Kohtalo / Aimo Ahola
Olin vetelehtinyt yli puoli vuotta, kun en koulun päättämisen jälkeen tiennyt, mitä olisin alkanut elämälleni tekemään. Eräänä iltana, kun isä tuli puoli yhdeksän aikaan peltiseppäkeikaltaan, äiti moitti häntä, että piti taas koko ilta painaa ylitöitä. Isä tokaisi korottaen ääntään niin, että minä varmasti kuulisin sen television ääreen: "Kun pitää...
Kohtalo 2 / Aimo Ahola
Eräänä iltana isä tissutteli keittiönpöydän ääressä ja höpisi: " Se oli henkistä kannustamista. Ei sillä olisi ollut mitään tehoa, jos olisin sanonut lepsusti." Tajusin, että äiti oli pitänyt nuhdesaarnan isälle, kun sanomisen vaikutus oli selvinnyt.
Työntäyteistä elämää / Aimo Ahola
Elääkseen on tehtävä töitä. Ja pienellä palkalla se täyttää elämän. Isäni oli työhullu. Painoi normaali päivätyön lisäksi peltiseppäkeikkaa kaiken vapaa-aikansa. Minä en sille tielle lähtenyt. Ajattelin, että henkistä minääkin on ruokittava. Kun jäin eläkkeelle, sanoin työlle hyvästi ja otin tilalle touhua, puuhaa ja askartelua. Kaikkea sellaista,...
Kiertäessäni Kanarian saaria, tutustuin Teneriffan Puerto de la Cruzissa Antonio-nimiseen mieheen. Menimme työkaverini Pirkon kanssa tanskalaisten possujuhlaan, joka oli erään hotellin kellarisalissa. Rapuissa alasmennessämme Antonio tuli vastaan, pois juhlasta. Hän pysähdytti minut ja sanoi haluavansa tanssia kanssani. Pirkko ja minä menimme...
Onnen avaimet / Tuula Tammela
ystävällinen katse
Kirjaa lukiessani/ Ritva Vainio
Kirjaa lukiessani kuvittelen sen maisemat, paikan, ihmiset ja monta muuta asiaa. Silloin,kun kirja on kerronnallisesti kiinnostava, sitä ei malta kädestään laskea pois. Siitä haluaisi tietää enemmän ja enemmän. Onhan se rentouttavaa, kun voi vaeltaa mielikuvassaan kirjan sisällä ja elää ihanassa mielikuvamaisemassa.
Elämäni rakkaus / Ritva Vainio
Se on jotain, mitä ei voi sanoa muutamalla sanalla, mutta se on ollut elämässäni mukana pian 60 vuotta.
Onnen avain / Kaarina Höykinpuro
Kaikki avaimet hukassa, se tärkeinkin! Missä?