BLOGI

Ei saisi luovuttaa. Joskus tuntuu, että niin olisi parasta, jolleivat toisetkaan halua

Lapsuudessani opiskelu tuntui jotenkin ikävältä puuhalta. Nuoruudessani olin siihen jo hiukan ihastunut. Aloin käydä kursseja kurssien perään. Lueskelin ahmien tietojärkälekirjallisuutta. Olin tietoahmatti. Nautintoaineenani uteliaisuus maailman ilmiöistä. Nykyisin teen tietämyksen täydennysreissuja tietokoneella. Mielikuvitusreissuiksi niitä voi...

vie muistot kauas menneeseen

Paljonhan niitä on. Kun joutessani menin ja laskin, sain 27077 päivää. Eikä niistä muista kuin prosentin tai kaksi. Kaiken muistaminen olisi muistillekin mahdoton tehtävä. Päävämäärien paljous alkaa näkyä naamataulussa ja tuntua kipuna ja liikuntavaikeuksina.

Aivan sairasta, sairaan hyvää. Ota noista sitten selvää, mikä on kehumista, mikä taas

Minulle aika on joki. Kellun sen virrassa, joskus kuohuissakin. Toivon, että purteni pitää eikä ala vuotamaan. Nuorempana elin kuin koskenlaskija. Urheana läpi kuohujen ja tyrskyjen karikoita vältellen. Nykyään kellun täällä tyvenessä eläkeläisen poukamassa.

siellä ensi kertaa

Siellä se mutkitellen halkoi peltoja, ehkä metsiäkin, mutta niitä en koskaan tullut näkemään: pieni

Lapsena odotin vappua ilolla, koska silloin sai ottaa pitkät villasukat pois jaloista ja laittaa keväisempiä vaatteita päälle. Usein tätini ompeli meille tytöille uudet mekot.

Viimeiselle matkalle