BLOGI

Se oli kauhea paikka, kun piti ihan yksin luokan edessä laulaa lirauttaa ja vielä ilman

tunnistanko sitä enää

KeltainenKasvihuoneessani tomaattien kukat loistavat keltaisina kimppuina. Kesäkurpitsan ja avomaankurkun kukat samoin keltaisia.Näiden juurella maata kaunistavat keltaiset ja oranssit samettiruusut Sekaan sekoittuvat punoittavat kypsymässä olevat tomaatit ja vihreät kurkut. Kesän kauniita värejä - antia tulevasta sadosta

Olin joutunut opettajani silmätikuksi, kun hän oli huomannut, etten kuunnellut hänen opetuksiaan ,vaan ilmeisesti elehdin mielikuvitusmaailmassani. Hänellä oli tapana sanoa: " Ahola sahaa taas oksaa, jolla istuu."

Ei saisi luovuttaa. Joskus tuntuu, että niin olisi parasta, jolleivat toisetkaan halua

Lapsuudessani opiskelu tuntui jotenkin ikävältä puuhalta. Nuoruudessani olin siihen jo hiukan ihastunut. Aloin käydä kursseja kurssien perään. Lueskelin ahmien tietojärkälekirjallisuutta. Olin tietoahmatti. Nautintoaineenani uteliaisuus maailman ilmiöistä. Nykyisin teen tietämyksen täydennysreissuja tietokoneella. Mielikuvitusreissuiksi niitä voi...

vie muistot kauas menneeseen

Paljonhan niitä on. Kun joutessani menin ja laskin, sain 27077 päivää. Eikä niistä muista kuin prosentin tai kaksi. Kaiken muistaminen olisi muistillekin mahdoton tehtävä. Päävämäärien paljous alkaa näkyä naamataulussa ja tuntua kipuna ja liikuntavaikeuksina.

Aivan sairasta, sairaan hyvää. Ota noista sitten selvää, mikä on kehumista, mikä taas

Minulle aika on joki. Kellun sen virrassa, joskus kuohuissakin. Toivon, että purteni pitää eikä ala vuotamaan. Nuorempana elin kuin koskenlaskija. Urheana läpi kuohujen ja tyrskyjen karikoita vältellen. Nykyään kellun täällä tyvenessä eläkeläisen poukamassa.