BLOGI

Kerran kuukaudessa olen viikon erakkona vuorohoidossa Kuortaneella. On siellä muitakin,mutta ei minulle seuraa. Keskustelut ovat tylsiä; käsitöitä on tehty ja lehmiä lypsetty.

Sanontoja rittää.

Tai ainakin vähän vihersi silloin kun parina vuotena laitoin kasvimaata. Viime kesänä se oli jo haavetta ja jäi mieheni tehtäväksi. Kyllä viherkasvitkin kotona kasvavat, mutta kukkivat kasvit ovat kovin lyhytikäisiä.Olen liian innokas kukkien kastelija. Nykyään mieheni hoitaa kastelut ja kasvit kestävät pidempään

Vaatii vuosien harjoittelun, että oppii kököttämään. Vaikka siinä istutaan vain paikallaan. Mutta pitää viihtyä. Olla ja kököttää. Ideat kuplii ja aivot kelaa. Pieru rutajaa ja ajatus soljuu. Mieli nauttii ja perseen puutuessa on hyvä siirtää osa painosta toiselle pakaralle eli persposkelle. Viihtyvyys on kököttäjälle aa ja öö.

Haaveilen marjametsästä ja marjojen keräämisestä sieltä. Ehkä vielä joskus olen siinä kunnossa, että poimin itse aamupuuron päälle mustikat, Haaveissa on kaikenlaista. On se talokin haaveissa.Ei yhtään ihmetytä, kun katson niin paljon remontti-ja sisustusohjelmia.Haavetaloni olisi 3-kerroksinen. Typerää invalidille, mutta portaissa olisi...

en tiennyt sitä -

Asun aarrearkussa. Mieli on minun aarrearkkuni. Pidän sitä mielissään. Sillä on moniin asioihin vakaa mielipide, josta sopuisana ja järkevänä miehenä olen samaa mieltä. Olen antanut kaikille kielteisille tunteilleni lähestymiskiellon. Terve mieli on elämämme toiseksi arvokkain aarre, jonka voimme omistaa.

Aina lähtiessäni matkalle, mietin ensimmäisenä matkalukemiset. Mukaanotettavien kirjojen määrän ja paksuuden sanelee matkan kesto ja tietenkin myös senhetkinen mielenkiinto. Joskus on otettava huomioon myös repun tai laukun tilavuus ja kantamusten yhteispaino. Harvemmin kuitenkaan joudun tinkimään luettavasta muiden tarvikkeiden takia.

Päätin salakuljettaa leikin lapsuudestani aina vanhuuteen asti, jos sinne asti elän.

Itselleen on syytä puhua lempeästi.