BLOGI

Tarinani alkaa lapsuudestani. Isämme oli lähtenyt Kanadaan tienaamaan rahaa ja minua seitsemän vuotta vanhempi isoveljeni oli ottanut isän roolin äitimme tukena. Kun veljeni lähti armeijaan, hän oli sanonut äidille, ettei ole yhtään huolissaan meidän pärjäämisestä, sillä olihan kokilla ( =vintti/yläkerta ) niin paljon orstavaraa. .

samat askelmat silloin,

Elämäni ruorissa on ollut kohtalo. Sankaruutta on täytynyt etsiä muualta. Kun kohtalon ohjaama elämänpurteni ajautui erakoitumaan, sankaruuteni osoittaminen jäi ainoalle harrastukselleni, jota tunsin osaavani eli kirjoittamiselle. Dementoitumista välttääkseni aloitin sanaristikkojen ratkomisen. Sieltä löytyi toinen väylä sankaruuksien...

Mikään ei ole kuin eilen:

Isä ja Roope, parhaat kaverukset.

Kahvi ei ole enää kahvia, kun siihen kaataa maitoa. Kun lopetin sokerinkäytön huomasin, että nyt vasta kahvi oli oikeaa kahvia. Ennen se oli sokerilla maustettua. Tuli tunne kuin olisin luopunut elämänkumppanista. Terveytensä takia joutuu tekemään uhrauksia.

niin ihana on aloittaa

Olenko hamstraaja, kun nautin tavaroista ympärilläni? Mieluummin överit kuin vajarit! Kotini koristelen runsaalla kädellä. Kauhistun tyhjyyttä, kalseaa nykysisustusta. Ympärillä täytyy olla lämpöä ja kauniita esineitä. Parempaa sisustussilmää kuitenkin tarvitsisin.

Enhän minä haluaisi jarrutella, mutta kun oli se aivoinfarkti, joka pisti jarrun päälle.

Kaikkeen sitä ihminen joutuu elämässään, kun tarpeeksi kauan harrastaa. Minustakin tuli hamstraaja, kun LUOVA MINUUS alkoi tulvia ajatuksia paperille eikä loppua näkynyt. Kirjahyllyrivistöt täyttyivät Räiväkirjamapeistani toinen toisensa jälkeen. Tällä hetkellä on menossa 27. mapillinen, yli 5000 liuskaa. Onhan se vaatimattomampaa tunnustautua...