Äly vai huumorintaju / Liisa Viita-aho

Älykäs ei välttämättä ole huumorintajuinen. Hän saattaa pysyä tiukasti tosiasioissa ja

tutkimuksiensa lumoissa. Jotkut poliitikot antavat kuvan kuivasta asiaihmisestä, mutta on joukossa

huumoria viljeleviä henkilöitäkin. Jotkut heistä sietävät jopa itseensä kohdistuvaa huumoria. Se on

osoitus älykkyydestä.

Outoa on, että jotkut koomikot ovat osoittautuneet olevansa yksityiselämässään täysiä tosikkoja.

Huumorintajuinen onkin älykäs. Sitä tarvitaan tilannehuumorissa, siinä henkilö huomaa koomisen

tapahtuman ja osaa käyttää sitä tilanteeseen sopivasti.

Esimerkki oivaltavasta vitsinkertojasta on vuosien takaa ja tapaus sattui kylpylän naistensaunan

lauteilla. Nainen aloitti kertomaan kotikylänsä henkilöstä ja tapahtumasarjasta. Mies oli

kunnostanut moottorisahan ja kokeillut käynnistääkin sen pihassa. Kaikki toimi ja hän sitoi sahan

mopon tavaratelineelle ja lähti ajamaan metsäpalstalleen. Metsätie oli keväisen kurainen ajella ja

matkaakin viitisen kilometriä. Perillä hän yritti käynnistää sahan. Se ei käynnistynyt, vaikka kotona

saha oli toiminut. Ei auttanut muu kuin palata kotiin. Kotona saha taas lähti käyntiin ensi vedolla.

Hän sammutti moottorisahan ja sitoi sen mopon tarakalle. Toiveikkaana mies ajoi palstalle ja yritti

siellä heti käynnistää sahan. Se ei inahtanutkaan. Masentuneena ja ymmällään mies palasi kotiin.

Mopokin tarvitsi jo polttoainetta lisää. Hän kokeili käynnistää sahan vielä kerran. Se käynnistyi.

Nyt hän päätti, ettei sammutakaan sahaa, vaan ajaa se käynnissä metsään. Mopo ja saha päristen

mies saapui metsäpalstalleen. Nyt onnistui, ajatteli hän. Juuri kun metsuri aikoi aloittaa puun

kaadon, saha pysähtyi. Bensa oli loppunut.

Tämä kutkutti minun huumorintajuani. Yllättävässä paikassa joku puhuu ja kertoo jutun. Aluksi en

tajunnut, että sieltä tulee vitsi. Nainen sijoitti jutun taitavasti omaan kylään ja nimesi miehenkin.

Tämän jutun kertojalla äly ja huumorintaju yhdistyivät.