Elämäni rakkaus / Marja Murtoinperä-Kujala

Enhän minä sitä silloin ymmärtänyt, että tässä tämä nyt on. Pidin vain hauskaa Antonion

seurassa. 

Olin työkaverini kanssa Teneriffalla Puerto de la Cruzissa talvilomalla. Menimme

joihinkin possujuhliin saadaksemme vähän tanssia. Juhla oli erään hotellin alakerrassa. Kun

laskeuduimme portaita alas, tuli vastaan komea paikallinen mies. Salissa oli jo melkoinen

mekkala - olihan siellä tanskalaisia paikalla. Meidät he ohjasivat pitkän pöydän taakse 

luvaten, että jos pitää päästä tanssimaan, he auttavat pöydän yli. Meitä tulikin hakemaan

tanssimaan pari miestä ennenkuin kerkesimme edes istua. Kappaleen loputtua, kun piti yrittää

päästä paikalleen, vahvat tanskalaismiehet nostivat meidät pöydän kautta tuoleille.

Rapuissa vastaantullut mies tuli hakemaan minua tanssiin ja tanskalaiset auttoivat

taas.

 Tanssiminen oli ihanaa, ihan kuin olisimme tanssineet ennenkin. Olin hyvissä käsissä.

Siinä tanssiessa se tapahtui: minä menetin sydämeni. Tässä oli oikea mies

minulle. Tanssimme koko illan. Työkaverini Pirkko lähti bussilla tanskalaisten kanssa, mutta

Antonio kertoi olevansa autolla ja veisi minut hotelliin. Matkasta tulikin pitempi, kun

käytiin parilla näköalapaikalla halailemassa ja suunnittelemassa huomista

tapaamista. 

Saamattomuutta ja tyhmyyttäni en pitänyt yhteyttä ja annoin elämäni

rakkauden livahtaa pois. Silti usein muistelen Antoniota ja poikani nimi on Juan Antonio.

Ensimmäinen mieheni halusi pojalle isänsä nimen ja tyttärelle anopin

etunimen.  Seuraavat lapset olisi sitten nimetty minun vanhempieni mukaan.