Elämänmuutos / Aimo Ahola

Syyskesällä 1993 eräänä päivänä tulin ajatelleeksi, että kaikki ryyppykaverini ovat poistuneet elävien kirjoista ja seuraavana vuonna tulisi kuluneeksi kolmekymmentä vuotta siitä, kun otin ensimmäisen kännin. Aloin miettiä, että täytyy pitää juhlavuosi ja sitten lopettaa juominen. Juhliminen alkoi tuntua niin työläältä, että syyskesällä aloin jo toivoa, että loppuisi pian tämä vuosi, niin pääsisin lopettamaan juomisen. Vielä vuoden viimeisenä päivänä vedin pään täyteen. Uudenvuodenpäivänä oli pirunmoinen krapula. Lohdutin itseäni, että huomenna helpottaa. Eikä näiden kahdenkymmenenkuuden vuoden aikana ole tehnyt kertaakaan yhtään mieli.

Raitistumiseni käynnisti valtaisan energiareaktion. Perustin kolme yhdistystä. Se on helppoa, kun löytää hengenheimolaisia, joiden hartioille saa siirrettyä vastuuta. Onnekseni olin harrastanut pöytälaatikkoon kirjoittelua. Kun minulla ei ollut enää seurustelukumppaneita, aloin seurustella paperille. Pari vuotta raitistumiseni jälkeen käynnistin aivojentyhjennyskanavan, jonka nimesin Räiväkirjaksi. Kirjoitin päivän parhaan ajatuksen ja mapitin sen. Nyt olen tehnyt sitä kaksikymmentäneljä vuotta eli mapillista.

Räiväkirja sisältää elämäkertani, aforismeja, elämänviisauksia, vilosoviaa, psykolokiaa, sisimpäni tuntoja, paljastuksia, minuuteni alastomana, rivouksia, räivyyksiä, huumoria, runoja, lempi- ja haukkumanimiäni - molemmille etunimilleni. Aikaa myöten siitä on muodostunut elämäntehtäväni. Olen tutustunut mieheen pärstäni takana. Löysin itseni. Mielikuvituskirjoittajasta tuli mielihuvituskirjoittaja.

Elämänmuutokseeni liittyy vielä piipunpolton lopettaminen, kun se meinasi tapaa minut aivoinfarktilla.