Erakkoelämää / Aimo Ahola

Vaatii vuosien harjoittelun, että oppii kököttämään. Vaikka siinä istutaan vain paikallaan. Mutta pitää viihtyä. Olla ja kököttää. Ideat kuplii ja aivot kelaa. Pieru rutajaa ja ajatus soljuu. Mieli nauttii ja perseen puutuessa on hyvä siirtää osa painosta toiselle pakaralle eli persposkelle. Viihtyvyys on kököttäjälle aa ja öö.

2

Syy yksinelämiseen on, että omapäisen elämä ei olisi aina kovin sopusointuista. Ei ainakaan kaiken aikaa. Tulisi riitelyä, kinastelua, nahistelua ja kaikenlaista kiistelyä. Kun periksi antaminen on niin vaikeaa. Yksin eläessä saa olla rauhassa missä asussa tai asennossa tahansa. Tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä. Olen katsonut tämän elämäntavan itselleni parhaaksi. Tyydyttävimmäksi ja rauhallisemmaksi. En halua olla toisten mieliksi. Alistua toisten tahtoon.

3

Yksineläjäksi kasvetaan. Huonot yhteiselon kokemukset ohjaavat suuntaan, jossa ne eivät uusiudu. Kommunikointi on yksi. Jos se ei suju hyvin, sitä haluaa välttää. Seurustelu on toinen. Jos se tökkii, sen haluaa jättää. Sitten kun alkaa rakastamaan yksinoloa enemmän kuin seurustelua, on valinta helppo. Olen huomannut, että yksinäisyydessä on kumma, outo vetovoima. Tai siis harrastuksena. Kenenkään, minkään estämättä.

4

Erakkoluonteelle on kova paikka, kun joutuu turvautumaan toisten apuun. Pidin omatoimisuutta aivan sankaruutta lähellä olevana toimintamuotona. Sitten kun sankaruuden rippeet on enää jäljellä, se tuntuu kuin raunioilla istuskelisi. Vielä sentään jotain kykenee tekemään onneksi ihan itse. Toivottavasti vielä ja vielä sittenkin.