Eron hetki / Ritva Vainio

Se päivä, jolloin sinusta oli vihdoin pakko luopua, tuli eteemme. Vaikealta se tuntui. Halusin perua koko jutun, vaikka järki sanoi toista. Kaksikymmentä vuotta olit ilonamme ja turvanamme. Nyt tulit  matkasi päähän. Sitä ei voinut katsella hyvällä mielellä, kun ruoka ei maistunut, liikkuminen oli huonoa ja virtsa valui hallitsemattomasti.

Eläinlääkäriin lopetettavaksi kumpikaan meistä ei pystynyt sinua viemään. Naapurin metsästäjä hoiti asian, vaikka se särki sydämen. Hauta oli kaivettu tonttimme kulmaan valmiiksi. Sinne hän sinut hautasi. En voinut katsoa ikkunasta. Mieheni lähti pois kotoa siksi ajaksi. Myöhemmin tytär teki haudalle pienen puisen ristin ja laittoi kukkia. 

Sinne samaan paikkaan päätyi 18 vuotta meitä palvellut kissammekin. Sen kanssa kävin eläinlääkärissä. Beata-kissa halvaantui ja oli siksi päästettävä vapaaksi kivuista kissojen taivaaseen ja Mussukan luokse.