Hirviö naapurissa / Ritva Vainio
Hän seisoo rappusilla kädet puuskassa, kasvoillaan tuima ilme ja syljeksien. Mutinasta ei erottanut sanoja, mutta jotain sieltä tuli solkenaan. Piru parka, pilaa elämänsä tuollaisella vainoamisella. Koiran jätökset pilaamassa hänen elämäänsä. Lampaan määkiminen ei sovi hänen hermoilleen, kanat kotkottavat liian äänekkäästi. Kukko kiekuu rumasti. Kaikki mitä naapurimme aidan takana tapahtuu ei sovi hirviömme luonnolle, eikä "pikku hirviöillekään". Syy ei ole lampaissa, ei kanoissa eikä kukossa, eikä muussakaan. Syy lähtee omasta suvaitsemattomuudesta ja haluttomuudesta tulla toimeen muiden ihmisten kanssa.
Aina löytyy syy uudelle valituksen aiheelle, vaikka entinen poistuisi näköpiiristä. Tälläkään ei ole merkitystä. Hirviö voi olla vanha tai nuori. Usein nuoret hirviöt jatkavat siitä, mihin vanhat ovat jääneet. Näin kiertokulku on valmis ja sota jatkuu muutellen vain muotoaan. Pääkaupungin melukaan ei taida vetää vertoja tälle maaseudun suvaitsemattomuuden melulle.
"Pikku hirviöt", maalta lähtöisin, hienojako maaseudun äänille. Ei ennen haitannut lehmänpaskaläjä maantiellä. Se vain kierrettiin ja potkaistiin sivuun. Ei puhuttu saastutuksesta. Kumma kyllä on toisenlaisiakin mielipiteitä ruuhka-Suomesta tänne tulleilla eli "on ihanaa kuunnella tätä HILJAISUUTTA"!
Jaksaisinpa olla välittämättä tällaisista hirviöistä. Antaisimmepa piutpaut, päästäisimme toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Riitaan kun menee mukaan, sota suurenee. Mieleen tulee ajatus: onko kaikkeen pakko alistua, jos hirviö luulee omistavansa valtion ja kunnan metsät. tiet ja naapurinkin mannut. Hirviö voi kaikilla toimillaan pilata naapurinsa elämän ja omansakin. En luulekaan hänen olevan onnellinen, pikemminkin hän on säälittävä olio kaikessa pikkumaisuudessaan.
Anna muiden elää, että saisit itsekin elää. Olkaamme onnellisia yhdessä ja erikseen!