Hyvä hoito / Marja Murtoinperä-Kujala

Olin silmäklinikalla kaihileikkauksessa - tai oikeasraan kahdessa: toinen oli korjausleikkaus vuosi sitten leikattuun silmään. 

Ensin olivat hoitajien tutkimukset. Ne sujuivat miellyttävästi. Sitten tuli leikkausten vuoro. Ensin hoidettiin  jeikkaamaton silmä. Hoitaja kutsui sisälle, missä lääkäri odotti. Tervehdin  sisäänmennessä - ei vastausta. Leikkaava lääkäri ei myöskään esitellyt itseään. Istuin leuka ja otsa telineellä, mutta se ei millään kelvannut lääkärille. Hän kiukutteli koko leikkauksen ajan, ettei voi kunnolla työskennellä, kun pääni on huonosti. Hän taisi sanoa, etten osaa laittaa päätäni oikein. Että vika olisi minun, jos ei onnistuisi! Onneksi toimitus aikanaan loppui ja ystävällinen hoitaja ohjasi ulos ja neuvoi vielä, missä toisen silmän korjausleikkaus olisi. 

Ystävällinen miesääni kutsui sisään. Tunnelma oli aivan eri kuin ensimmäisessä leikkauksessa. Tämä lääkäri esitteli itsensä Jukaksi ja hyräili iloisesti, tanssahtelikin vihellellen. Juttelimme kaikenlaista.  Hän kertoi saaneensa laivalla risteilyisännältä arvion laulutaidostaan: jos tulisi hätätilanne ja pitäisi siirtyä pelastuskannelle, hänet pyydettäisiin laulamaan karaokea. Kerroin yrittäneeni Haluatko miljonääriksi-kisaan. Hän oli sitä mieltä, että sopisin hyvin,koska minulla on hyvä huumorintaju. 

Oli oikein rattoisaa! Jäi hyvä mieli, kun Jukka sanoi, että jos vielä tulen hoitoon, hän varaa minun leikkaukseni itselleen.