Iloa pikkujutuista / Aimo Ahola

Suuri ilo olisi kuin putoaminen pohjattomaan ilosammioon ja olisi vaarassa hukkua sinne. Siksi iloa on parempi nauttia pieninä annoksina. Aimo ANNOS ILOA ON MINUN KOKOISENI.

1. Haluan nauttia päivittäisen ilon makupalan nimeltään:ÄKKÄÄ, josta toiset käyttävät nimitystä: HONAA.

2. Pienet onnen muruset, joita eteeni varisee antavat oman ilon aiheensa.

3. Pienenstä pitäen on ollut opittava olemaan vähään tyytyväinen. Pieniin ilonaiheisiin, tuloihin, kohokohtiin, onnen hetkiin. Se on säästänyt suurilta tunnekuohuilta, rajuilta mielialan vaihteluilta ja joutumiselta huomion keskipisteeksi.

4. On tarpeellista asettaa itselleen tehtäviä. Ne eivät kuitenkaan  saa olla liian vaikeita. Onnistumisella voi hyväillä mieltään. Toimettomuus kasvattaa apatiaa, jos se jatkuu liian kauan. Hetkittäin se on jopa hedelmällistä - varsinkin luovuuden marjapensailla. Mielitehtävistä muodostuu tapoja. Ne helpottavat elämää. Ei joka tehtävää tarvitse etsiä, vaan ne tulevat opitun kaavan mukaan. Niistä tulee rutiineja. Mitään pakkoja ne eivät ole. Tapaa ei ole pakko toteuttaa, jos joku muu tehtävä tuntuu tähdellisemmältä.

5. Ilo on sisälläni oleva henkinen valo, jota en sammuta koskaan tyystin pimeäksi. Aina se vähän hehkuu, kiiluu taustalla.

6. En naura itselleni, mutta hymyilen kyllä. Se saattaa olla sisäistä ilon tunnetta, jota ei tarvitse kenellekään ilmeellään paljastaa.