Ilon lähteet /Aimo Ahola

Eräänä iltana suru koputti tunnekammioni oveen. Kun olin jo aikeissa päästää sen sisään, kirkasti yhtäkkinen häikäisevä valo kammion. Aloin nauraa itselleni. Itseironia alkoi kuplia ja suru haihtui kuin aamusumu. Eikä se ole sen koommin palannut . Elämäni suurin mullistus oli se, kun huumori muutti kammiooni.

Koska ilon lähteiden lista olisi pitkä, mainitsen vain kolme merkittävintä. Yksi suurimpia ilon lähteitäni on leikki, jonka olen salakuljettanut lapsuudestani tähän päivään, kun olen liki 80-vuotias äijänkäppänä. Toinen on luovuus, joka kuplii niin, että olen itsekin muuttanut asumaan kuplaan, erakon elämään. Kolmas ilon lähde ovat päiväunet. Iloiset tirsat.