Isä ja moottoripyörä / Ritva Vainio

Isä osti moottoripyörän, vaikka hänellä ei ollut ajolupaakaan.Matka töihin meni kuitenkin sillä mukavammin viiden kilometrin päähän Fiskarsin tehtaalle sekä vapaa-aikoina peltikattoja tekemään tilaajille. Eräänä iltana äiti ja isä ajattelivat lähteä elokuviin Ehosaan, mutta kuka saadaan lapsille kotimieheksi.Sattui kuitenkin Kulkuri Jussi poikkeamaan ohi kulkiessaan ja lupasi jäädä vahdiksi.No, sitten ei kun menoksi. Isä neuvoi äitiä kuinka siellä kyydissä tulee käyttäytyä sanoen, että pitää kallistaa samalle puolelle mutkassa.Eihän äiti sitä muistanut,vaan putosi kyydistä.Ihmettelimme,kun he palasivat niin pian kotiin.Isä sanoi,että ajo muuttui niin kevyeksi vilkaisin taaksepäin.Siellä hän pyöri pitkin tietä lumihangessa. Onneksi äiti ei loukannut itseään siinä putoamisessa.

Meidän naapurissa asui poliisi.Sellainen vanhanajan kyläpoliisi.Hän tuli käymään meillä ja sanoi isälle,että hän joutuu vähän huonoon saumaan,kun sinä ajelet meidän ohi joka päivä kortitta.Olisi jo aika hankkia se ajokortti.Ei sitä hankittu ja ajelu jatkui.Kerran oli iso poliisiratsia meidän lähellä ylikäytävän takana. Äiti sanoi,että menkää varoittamaan isää. Ei keritty,mutta autoja oli paljon jonossa odottamassa vuoroaan. Samoin isää pyydettiin odottamaan vuoroaan, koska luvat sun muut tutkittaisi.Jotenkin isä oli sieltä selvinnyt kotiinpäin ja lykkäsi pyöränsä varastoon..Pyysi meitä käymään lakaisemaan jäljet lumesta pois.Näin teimme.Kun ratsia oli ohi, poliisit vielä pyöri siinä meidän tienhaarassa. Jälkiä ei löytynyt, niin lähtivät pois.

Eikä nämä moottoripyöräjutut vielä tähän lopu. Isän pääsi kello kuudentoista aikaan töistä pois ja samoihin aikoihin oli Tuomarniemen oppilaita tulossa traktorilla vastaan.Kuskina oli joku oppilas,joka ei täysin hallinnut sitä. Toiset istuivat lavalla.Rautatien ylikäytävää lähestyessä kuski rupesi jarruttamaan ja traktori alkoi heittelehtimään puolelta toiselle. Isä kääntyi pakoon rautatien luiskaa ja ojaa pitkin pakoon, mutta traktori seurasi perässä.Me lapset katseltiin sitä ikkunasta ja äiti huusi hädissään.Oli kuitenkin onni onnettomuudessa, sillä isällä oli paksu nahkatakki,joka suojasi selän puolelta.Hän makasi pyöränsä päällä ja selvisi kuin ihmeen kaupalla rytäkästä hengissä ja pelkällä säikähdyksellä. Traktorikuskillakaan ei ollut ajokorttia ja hän sanoi olevansa vasta opettelemassa sillä ajoa.Pyysi ,ettei poliisia siihen kutsuttaisi.Hän kyllä maksaa mitä tarvitsee.Isä sääli hätäistä nuorta miestä. Eikä vaatinut mitään.

Yksi onnettomuus vielä sillä moottoripyörällä sattui. Isä oli tulossa töistä kotiin ja oli korjannut ajolasejaan, etteivät ne putoa.Sitten sitä olikin oltu jossain jorpakossa, Voilammen purossa.Itse olin seurakunnan lasten kesäleirillä Tuomarniemen Mulikassa .Menimme usein siihen aidan viereen katsomaan,kun työväki Fiskarsilta meni kotiin. Niin nytkin. Isä istui hevoskärryjen kyydissä moottoripyöränsä kanssa, Huuteli sieltä, ei hänellä ole mitään hätää.Voin hyvin. Eihän se kuitenkaan niin ollut. Meni jonkin aikaa,kun selvisi että puutikku on mennyt silmän vierestä sisään.Seinäjoella Kaarakka sitä yritti ottaa pois, mutta ei onnistunut, Helsinkiin piti matkata, että puunkappale saatiin pois.Tästä Helsingin reissusta isä kertoili meille tarinaa ,kuinka silmä otettiin putkeen, että se tikku saatiin pois.