Juhannustarina

Se oli viikkoa ennen juhannusta, kruunuhäät Töysän Nuorisoseuralla. Menimme sinne, siskoni ja minä. Tiesimme että väkeä on paljon, niinkuin aina. Käppäilimme välillä seurantalon pihamaalla siskon kanssa. Sattui siihen käppäilemään eräskin nuori mies, pysähtyi katsomaan meitä, siskoa ja minua, kun seisoimme vierekkäin. 

"Kuin kaksi marjaa", hän lausahti. Minä sitten sain armon hänen silmissään, olinhan vanhempi. Sen illan olimme yhdessä.

"Sulla on niin pehemee tukka", hän sanoi silitellen hiuksiani. Istuimme penkillä kuin ainakin vanha pari. Siinä penkillä istuskellen ilta meni, välillä tanssien. Emme kumpikaan olleet mitään tanssitaitureita. Silti tanssimme paljon.

Hän oli tullut tuttujensa kyydillä ja minä sain kyydin yöllä kotini tienhaaraan. Auton ovi oli vähän rikki, sitä piti pitää paikoillaan. Minun saattajallani ei ollut omaa autoa eikä ajokorttia. Tienhaarassa sovimme treffit Mustikkavuorelle juhannusaatoksi. Kävelin parin sadan metrin matkan kotiini, muistelin iltaa ja haaveilin.

Juhannusaattona lähdin linja-autolla Mustikkavuorelle ja siellähän hän jo oli odottamassa. Hänen kaverinsa ajoi silloin tällöin taksia ja sillä me sitten aamuyöllä köröttelimme kotiini. En vienyt häntä sisälle, mutta illaksi taas sovimme treffit.

Siitähän se juhannustarina alkoi ja päättyi 34 vuotta myöhemmin.

Tuula Tammela