Käden tarina / Marja Murtoinperä-Kujala

Olen oikeakätinen, joten vasemman puoleni halvaantuminen aivoinfarktin jälkeen ei

paljoa pelottanut. Toimintaterapeutin kanssa nimesimme vasemman käteni

kätöseksi, kun se oli niin avuton. Tuosta on kohta vuosi kulunut, enkä voi tehdä

mitään kädellä.

Vasen käsi oli vain apukäsi, ei sillä oikein mitään tee. Se on vain sormuskäsi, jonka

kynnet kasvavat pitkiksi, kauniiksi soikioiksi. Oikeakäsi on työkäsi, kynnetkin

lyhyemmät.

En pysty pukemaan, en peseytymään, en tekemään käsitöitä. Oikea käsi

toimii, joten pystyn syömään. Kun ei vasen jalkanikaan

kanna, en pääse lenkille. Terapeutti harjoittaa kyllä jalkaani ja hieman

kättäkin, mutta siihen on aikaa, kun jonkun askeleen kävelen.

Käden toimimista odotellessa naputtelen läppäriä pitkällä

lyijykynällä.