Karhun kevät / Ritva Vainio

Aurinko lämmitti turkkia. Taisi olla aika heräillä talviunilta. Kylläpä olikin makoisat unet. Nälkä jo kurisi suolissa. Oli lähdettävä etsimään syötävää. Tallustelin verkkaisesti joen rantaan. Vesi virtasi vilkkaasti kapeassa uomassa. Sinne vain kylmään veteen kaloja saalistamaan!

Aluksi ei onnistanut, mutta vihdoin sain kalan tassujeni väliin tyydyttämään nälkääni hetkeksi. Isompaa saalista oli lähdettävä etsimään. Tallustin metsän reunaan ja näin siellä ison pöntön. Kaadoin sen ja kaivoin sieltä ihmisten jättämiä ruuanjämiä.

Takaani alkoi kuulua huutoa ja laukauksia. Nyt taitaisi olla aika häipyä turvaan metsän siimekseen.