Käsityötunnilla / Marja Murtoinperä-Kujala

Olimme kansalaiskoulussa viimeisellä luokalla. Käsitöissä keväällä oli työn alla

vauvannuttu. Istuimme Sinikan kanssa vierekkäin. Kumpikin oli jo kutonut kaikenlaista,

sillä molempien äidit olivat käsityöihmisiä. Sinikan äiti teki ompelutöitä

osuuskauppaankin. Minun äitini kutoi kirjolapasia myyntiin.

Aloitimme innolla nutun kutomisen. Jokainen sai valita oman mallin. Niitä oli liikaakin 

meillä käsityökodeissa. Kudoin innolla, samoin Sinikka. Tuli päivä, kun nutut vietiin

tunnille. Olin kutonut pienillä puikoilla kireää neulosta. 

-  Ei tämä vauvalle mahdu, nukelle vaan! 

Sinikan nuttu oli vastakohta. Koska hän oli kutonut löysää, opettaja totesi sen

sopivan pari-kolmevuotiaalle. Totesimme, että jos nutut yhdistettäisiin, tulisi

ensiluokkainen työ.

 Olikohan enne, että kun Sinikan nuttu oli isompi, hän sai ensimmäisen

lapsen alle kaksikymppisenä. Minun nuttuni oli pieni ja sain tyttäreni vasta 29- vuotiaana.

Kummankaan lapset eivät pitäneet tekeleitämme, sillä kun toisen oli liian pieni, oli toisen

liian suuri. Silti teimme onnistuneita käsitöitä kumpikin. Eivätkä lapsemme, joita

kummallakin oli kaksi, palelleet alastomina vaatteitta, vaan saivat kehuja kauniista äidin

kutomista ja ompelemista vaatteista.