Kengät / Ritva Vainio

Äiti on lähdössä Volaman kauppaan etsimään meille tytölle kesäkenkiä. Molemmat emme voineet lähteä mukaan, kun sinne oli pitkä matka. Polkupyörän kyydissä matka sujui kuitenkin hyvin. Volamaan saavuttaessa menimme ensin kaupan puolelle. Toivoin ,että pääsisimme varaston puolelle, sillä sehän oli varsinainen aarreaitta. Joskus kauppias saattoi tuoda pyydetyn tavaran kaupan puolelle. Hän sanoi: "Hetkinen vain! Katson, onko meillä sopivaa kokoa."  Nyt hän kuitenkin pyysi meitä tulemaan varaston puolelle sovittamaan kenkiä.  Oli jännittävää katsella sitä tavaran paljoutta. Hän toi sovitettavaksi mustat samettipintaiset kangaskengät. Äiti kysyi, ovatko ne sopivat. Sanoin, että kyllä ovat. Kauppias oli juuri sanonut, että ne ovat ainoat sitä mallia. Olihan ne pienet, mutta halusin juuri ne kengät. Sain ne ja kengät venyivät jalkojeni mukaiseksi ajan kanssa. 

Pidin kenkiä niin kauan, että pohja irtosi ja niistä oli luovuttava. Myöhemmin, kun menin töihin, sain ostaa itse tienaamallani rahalla kengät. Ostin ruskeat korolliset saapikkaat, joissa oli varressa piparkakkureunus. Ne olivat kauniit ja sanoin sisarelleni, että hän ei saa ottaa niitä jalkaansa kouluun. Joskus laitoin työmatkalle huopikkaat kovilla pakkasilla. Eräänä iltana menimme kylälle tapaamaan kavereitamme, kun joku heistä kysyi minulta: Onko sinulla sisaresi kengät jalassa. Vastasin, että ei ole, vaan omat. Sisareni on ottanut saapikkaani salaa, kun olin ollut töissä, vaikka olin kieltänyt sen. Kyllähän se harmitti, kun olin pienestä palkastani saanut ostettua itselleni jotain kaunista. Tänä päivänä, kun saan valituksia siitä, että kenkiäni on joka paikassa liikaa. asia tuntuu mitättömältä.  Vaan ei silloin !