Kerran se vain kirpaisee / Marja Murtoinperä-Kujala

Oli avioero, lukio vasta viisikymppisenä, viimeisenä aivoinfarkti ja

vasemman puolen halvaantuminen. Nyt invalidina suunnittelen muuttamista yksin,

esteettömään asuntoon. Silloin olisin kaiken kokenut.

Olen pahimman luokan piikkikammoinen. Siinähän vain sanovat, että kerran se vain kirpaisee.

Esimerkiksi verikokeet kirpaisevat useamman kerran. Katselen heikkona

pyörtymisen rajoilla, kun vereni valuu putkeen ja putken täyttyessä ajattelen

helpottuneena, että tämä on ihan pian ohi. Silloin laborantti ottaa tyhjän putken ,

johon vereni valuu hitaasti. Laastaria hän laittaa reiän tukkeeksi ja sen poistaminen taas

sattuu ja kirpaisee melko pahasti. Oikeasti sanontaa pitäisi muuttaa kirpaisukertojen

osalta eli vain muutaman kerran se kirpaisee.

 Tuo kerran se vain kirpaisee sopii kyllä rokotuksiin, vaikka siinäkin neulan kanssa hosutaan.  Aion mennä

 loppuvuodesta influenssarokotukseen. Sen jälkeen tunnenkin itseni rohkeaksi.