Kesähelle yllättää / Terttu Paananen

Ei ollut helteestä tietoakaan viime heinäkuun alussa, kun lapsenlapsemme Elia sai meille mummolaan muutamaksi päiväksi tultuaan houkuteltua minut uimarannalle. Pikainen kastelu vain, mutta sinne Raatikan hiekkarannan hyiseen veteen talviturkkini jäi.

Toista oli reilun viikon päästä. Mittarissa ulkona, varjon puolella oli 30 astetta lämpöä, sama määrä plusasteita sisällä huoneissa. Tätä sitten jatkuikin heinäkuun loppuun saakka ja myös elokuun puolelle. Oli siinä  varsinkin meillä vanhemmilla ihmisillä kestämistä.  Lapset kuitenkin nauttivat. Saivathan he viimeinkin odottamansa lämmön ja siitäkös heille iloa piisasi.

Auringonpalvojia riitti ja uimarannoilla oli suorastaan tungosta, koska vesi oli tosi lämmintä, kuin linnunmaitoa. Itse jouduin piipahtamaan terveyskeskuksessa, koska sydämeni otti liikaa kierroksia hellehurmiossaan. Rytmit alkoivat kuitenkin pikkuhiljaa tasaantua, kun sain levätä tutkimushuoneen ihanassa viileydessä.

Helle voi tulla ihmisen elämään ihan muusta syystä kuin auringon paahteesta. Tulee joku odottamaton koetus, sairaus tai muu vakava tilanne. Tällaisen helteen keskelle kun joutuu, apua täytyy etsiä. Oman helteeni keskellä, tilanne oli aluksi epätoivoinen. Apua en osannut itse etsiä, mutta ystäväni tuella hakeuduin hengelliseen tilaisuuteen. Sieltä Jeesuksen ristin juurelta sain avun hätääni. Ristin viileästä varjosta alkoi uusi elämä kohdallani. Löytyi paikka, jonne voi elämän helteen keskellä mennä rauhoittumaan ja apua saamaan.