Kirje ilahduttaa / Ritva Vainio

Liisa istuu lattialla edessään iso laatikollinen kirjeitä. Ne eivät ole Liisan omia kirjeitä vaan Jaakon. Jaakko lähti navetalle lehmiä lypsämään ja antoi laatikon Liisalle. Hän arveli Liisan ajan kuluvan paremmin kirjeiden äärellä.

 Liisaa nauratti kirjeitä lukiessa. Ovatpa tytöt olleet typeriä! Heti ensi kirjeessä oli haaveena naimisiinmeno. Kirjeenvaihto oli ollut Jaakon hupia armeija-aikana. Poikaporukalla oli vastattu kirjeenvaihtoilmoituksiin ja kaikki vastaukset luettiin yhdessä. Ensin kirjoitettiin porukalla, mutta sitten osa tippui pois. Jaakko jäi yksin kirjoittelemaan.

Lukiessa Liisalle tulee ajatus: "Ei toteutuneet nuokaan haaveet."

Jaakko palaa navetalta vinttihuoneeseen, jossa Liisa edelleen lukee kirjeitä. Urakka on liian suuri. Kaikkea ei jaksa lukea, eivätkä ne ole edes mielenkiintoisia. Liisa kertoo Jaakolle, ettei ole koskaan ollut poikien kanssa kirjeenvaihdossa.

- Olen kirjoittanut sinulle kirjeen, sanoi Jaakko. - Saat lukea sen vasta  kotonasi.

Kotona Liisa luki saamansa kirjeen, joka oli ihana rakkaudentunnustus. Jaakko sai sanottua tunteensa paremmin kirjoittamalla kuin puhumalla. Rakkauskirje olikin Liisalle tosi tärkeä, koska se jäi ainoaksi, minkä hän koskaan sai. Avioliitossa ei enää kirjeitä tarvitse kirjoitella.