Kuka muistaa? - parhaimmat mokani /Marja Murtoinperä-Kujala

Olin teini-ikäinen. Oli kesäloma koulusta. Olimme ystävättäreni Saaran kanssa naapurinpihalla. Sinne aina kerääntyi nuorisoa, poikia varsinkin, kun talossa oli pari poikaa ja naapuritalossa heidän serkkupoikiaan. 

Paikalle pyöräili ihailemani poika, Harri. Hän parkkeerasi pyöränsä viereeni. Olin aivan hämmentynyt. Mitä pitäisi tehdä? En osannut puhuakaan. Otin maasta pyöreitä kiviä, joita pyörittelin käsissäni jotain tehdäkseni. Ajatuksissani laitoin niitä pyörän tarakalle. Luultavasti vain Saara huomasi sen. Kun poika kysäisi, mistähän nämä ovat tulleet, minä vain punastelin jotain mutisten.

Myöhemmin olin töissä Pitäjänmäellä taloustutkimuksia tekevässä firmassa, tallennusosastolla. Kuka

muistaa? Olin tallentajana neljän muun kanssa. Kerran meitä pyydettiin tulemaan sunnuntaitöihin

tekemään kiireistä tutkimusta valmiiksi. Oli talvi ja lunta satoi melkoisesti. Kun menin

ensin Järvenpäästä Helsinkiin junalla, enkä osannut jatkaa bussilla, päätin mennä vielä

junalla Pitäjänmäkeen ja kävellä loppumatkan. Mutta enhän minä tiennyt mihinpäin olisin

kävellyt, joten menin kioskilta kysymään. Ei tiennyt kioskinmyyjäkään osoitetta,

joten pyysin häntä soittamaan taksin .Lumipyryn keskellä ajoin leveästi taksilla töihin ja 

huomasin työtoverin tehneen saman ratkaisun - eri suunnasta tosin. Useamman kerran

naureskelimme varakkaita tallentajia, jotka taksilla töihin ajelevat. Molemmat olimme

yksinhuoltajia ja   atk-osaston huonoimmin  palkattuja.