Kun olin pieni / Marja Murtoinperä-Kujala

Oikeasti ensimmäiset muistot ovat kaksivuotiaasta :minulla oli hiekkakasa ulkorappusten vasemmalla puolella.Kaksi vanhaa kahvipannua olivat leikkikaluina.Keittiön ikkunasta näkyi järvi kuten nykyäänkin. Ehkä juuri siksi kotiuduin tähän rivitaloon.Joskus vierailimme sekä isän että äidin sukujen luona. Äidin sukutalo oli ja on Vesilahdella. Se oli oikea kartano. Huoneissa oli vanhoja, kauniita huonekaluja.Syömään kokoonnuttiin pirttiin, eikä siinä eroteltu omistajia tai työväkeä kovinkaan tarkkaan.Kauan talossa olleet söivät yhdessä vanhan rouvan kanssa. Hän myös oli leiponut hienoimmat kahvileivät talon palvelijan sekä lastenlasten kanssa. Talon palvelija, Iida oli otettu taloon nuorena tyttönä. Hän oli ollut mukana samoissa leikeissä äitini ja äidin serkun, taloa isännöivän pojan kanssa.

Isän koti oli vaatimattomampi. Lähinnä muistiin tulee tätien kotona leipomat leivät ja pullapitkot. Tuoksu oli herkullinen. Kun sain nukkua uunin takana olevassa huoneessa, muistan myös lämmön. Ensin saunoimme savusaunassa ja sitten menimme nukkumaan leivinuunin lämmittämään huoneeseen ja odottamaan aamukahvin kanssa vielä lämmintä, tuoksuvaa leipää ja pullaa. Tädeilläni oli jauhopeukalo. Taisi heillä olla viherpeukalokin, sillä mahtavasti kukkivia pelargonioita oli siellä täällä.