Lapsuusmuisto / Kaarina Höykinpuro

Tenavana hautajaisissakin tapahtuu vaikka mitä ja voi olla ihan mukavaakin. Olin 5-

vuotias, kun olin Teiskossa äitipuolen enon hautajaisissa. Oli tultu kirkosta ja

hautausmaalta surutaloon, jossa oli ruokailu. Aikuiset olivat jo sisällä pöydissä, mutta meitä

tenavia oli jonkinmoinen liuta pihalla. Kylässä oli kai jokin kioski, koska isommat lapset

olivat käyneet hakemassa kermajäätelöpuikkoja. En ollut koskaan kuullut enkä nähnytkään

moista ilmestystä. Minullekin annettiin. Ei se niin suuri ollut kuin nykyään, ruskea

suklaapäällysteinen aikuisen sormen kokoinen puikula vaan. Se näytti ja tuoksui

herkulliselta, ajattelin sen olevan läpeensä suklaata. Kun sain puikon käteeni, haukkasin

innoissani ainakin puolet. Voi kauhistus, miten kylmää se oli. Säikähdin, kun suu oli täynnä

kylmää kylmää, ja sitä riitti. Mutta pois en pulauttanut, enhän nyt tokikaan, kun kerrankin

näin herkullista saa maistaa. Leukaperät krampissa möklötin kokkaretta suussani. Kun

viimein sain ähkäistyä järviseutulaismurteellani:"Kylymää, palentuu!", sanoivat muut:

"Tietysti, se on jäätelöä." No, hyvää se silti oli, kun makunystyrät selvisivät shokistaan.

Herkullinen suklaan ja kerman maku kuitenkin viipyili kauan suussani.

Sitten joku sai päähän, että aletaan juosta kilpaa. Rata oli vain navetan portailta tuvan

rappusille. Olin varmaan pienin ja nuorin porukasta. Kaikki kerralla lähdettiin karjakeittiön

edestä kohti tupaa. Kohta katselin hämäläisten kengän pohjia. Yrittelin kuitenkin raahustaa

perässä. Juostiin monta kertaa, kuka kulloinkin oli paras. Minä jäin aina viimeiseksi. Muut

rupesivat ilkkumaan:"Kaarina ei pärjää." Muutenkin jo pisti vihaksi. Nousin karjakeittiön

portaalle. Siinä maha pystyssä ja kädet tiukasti selän takana julmistelin:" Minä annan teille

kaikkiille koippuraa!" Hämäläiset saivat jalat alleen ja tormasivat kaikki tupaan kesken

aikuisten ruokailun kertomaan:" Kaarina lupasi antaa heille koippuraa. Mitä se tarkoittaa ja

mitähän se meille antaa?" Eipä siitä sen kummempaa seurannut. Pyydettiin jo

ruokailemaan meidät tenavatkin.