Laulukoe / Marja Murtoinperä-Kujala

Se oli kauhea paikka, kun piti ihan yksin luokan edessä laulaa lirauttaa ja vielä ilman

säestystä. Ensin kuuntelin muutamaa kaunista esitystä  samalla jännittäen omaa

vuoroani. Aakkosjärjestyksessä mentiin ja siinä kerkesi miettimään laulun sanoja, vaikka

laulukirja saikin olla avoimena pulpetilla.  Jotenkin sain laulettua mahdollisimman lyhyen

valitsemani laulun. Ei se ollut mikään taidepläjäys, vaan jokin "Tiedän paikan armahan" tai

"Jänis istui maassa". Mahdollisimman helppo ja lyhyt oli laulunyritykseni, mutta

sentään lauloin, enkä lukenut kuten eräs poika luokallani. Kumpaakaan meistä ei tulla

näkemään missään kuorossa tai muussa laulua tarvitsevissa harrastuksissa. 

Minä olen kylläkin harrastanut eri tansseja, kuten vatsatanssia ja lattareita. Kävin viisikymppisenä

sambakoulussakin Järvenpäässä. Komeaa paraatia vedimme kaduilla Järvenpää-

päivänä. Kaipa tuo harrastus on vastike laulutaidolleni, kun koleasta kevättuulesta

huolimatta tanssimme samba-askelin avonaisissa puvuissa kaupunkilaisten

kauhisteltavina.

 Edelleenkään en laula, en suihkussa, enkä autossa. Joskus lasteni

ollessa pieniä innostuin jotain laulamaan, mutta lopetin lyhyeen tyttäreni pyytäessä, että

älä äiti kiltti laula, kissakin pelkää. Kissa todella oli karvat pystyssä valmiina lopettamaan

kiekaisuni kynsillään. Laulu loppui, eikä ole alkanut uudestaan, vaikkei kissaa enää

olekaan. Menisin aikuisten laulukouluun, jos sellainen Ähtärissä olisi.