Lumimuistoja lapsuudesta / Ritva Vainio

Seisoimme kotini pihaan lapioidulla kapealla kujalla. Reunat ulottuivat hartioideni korkeudelle. Juuri ja juuri näin reunan yli. Olimme siinä odottamassa,kun naapurin pappa halusi ottaa meistä valokuvan. Oli vähän kylmä,kun en sitä varten ollut pukenut päälleni edes takkia. Muistan sen 'villatakin', joka oli päälläni: hihat äitini kutomat,mutta miehusta tätini ompelemaa samettipintaista vihertävää kangasta. Ennen lunta olikin aina runsaasti. Ei ollut lumettomia talvia. Teimme lumilinnoja ja ukkoja. Hiihdimme paljon. Isä teki puusta auran,jota työnsimme potkukelkan edessä tai joku istui sen päällä ja toinen veti