Luonto yllättää / Aimo Ahola

Luonto se on ihmisen luontokin. Eräänä päivänä alkoi rinnassani kuplia ilo. Se tempoili tunnekammioissani kahleitaan ja halusi päästä vapauteen. Annoin sille luvan kuplia vapaasti, vaikka tiesin että jos annan sille täyden vapauden, se hukuttaisi mieleni riemutsunamin alle. Ja vaikka yksin olinkin, en kiusaukseen langennut. Joku raja se on oltava ilollakin.