Mäntysuovan tuoksu / Marja Murtoinperä-Kujala

Asuin Järvenpäässä ja keväisin kävin matonpesupaikalla muutama maton kerrallaan

pesemässä. Matkan tein vanhalla polkupyörälläni, autoa ei silloin ollut. Aikaisin aamulla

oli pesupaikalla hiljaista. Ensimmäinen matto likoamaan hetkeksi, sitten pesu juuriharjalla

ja samalla sai toinen matto liota. Kun pääsi huuhtelemaan mattoja, oli jo voiton puolella.

Paikalla oli kottikärryt, joilla sai maton kuivauspaikalle. 

Sitten olikin jo tauon paikka. Kun seuraava matto oli likoamassa, join kahvin, jonka olin olin tuonut termospullossa ja söin eväsleivän. Matonpesupaikka oli lähellä Tuusulanjärveä, joten hieman piti olla varuillaan lokkien ja tiirojen takia, etteivät leipääni ryöstäneet.  Sitten taas jaksoi harjalla mattoja pestä.

Joskus onnistuin houkuttelemaan veljeni hakemaan märät ja painavat mattoni autolla. Osa oli toki ehtinyt jo kuivaakin niin, ettei vettä enää valunut. Märkien mattojen kuljetus pyöräntarakalla olisi ollut vaappumista kaatumisvaarassa.

Edelleenkin mäntysuopa tuoksuu alkukesästä, mutta nyt saan matot pesupaikalle autolla. Mies auttaa pesemisessä ja hoitaa kuivamaan nostelut.