Marjareissu / Terttu Paananen

Tavanomainen marjareissuni sai iloisen käänteen muutama viikko sitten, kun muuttomatkalla oleva valtaisa kurkiparvi yllätti minut upealla tanssillaan taivaan sinessä. Aamulla herättyäni mietin, jaksanko taas lähteä puolukoita keräämään. Olihan näitä marjareissuja jo kertynyt siitä lähtien, kun mustikat kypsyivät. Intoa metsään menosta ei lisännyt se, että aamukin oli väsynyt, harmaa ja sumuinen. 

Mutta puolelta päivin, kun kumisaappaisiini sujahdin, aurinko oli pessyt unet silmistään ja alkoi säteillään häivyttää yön aikana maahan kertynyttä usvaa. Puolukoita tutulta paikalta lähimetsästä löytyi ja aloin kauhoa niitä poimuriini. Metsässä liikkuessa parasta on hiljaisuus ja luonnon äänet. Kuullessani lähellä olevan, osittain umpeen kasvaneen ja soistuneen erämaajärven tietämiltä lähestyvät kurkien äänet, jäin odottamaan tavanomaista kurkiauraa.

Kaivoin jo puhelimeni esille, jos kuvan aurasta saisin. Kurkien torvien törähdykset lähestyivät, mutta mitään ei näkynyt. Yhtä äkkiä ne kaikki kurjet olivat siinä lähellä taivaan korkeuksissa ja alkoivat tanssia ja pyöriä kuin karusellissa. Jotain sisälläni värähti ja jäin mykistyneenä ihmettelemään. Taivaalta kuuluvan metelin sain tallennettua, mutta kuvaaminen ei onnistunut. Jotain niihin kuviin kuitenkin jäi. Koskettavaa oli se, että untuvapilvi jota vasten kurkiparvi kisaili, muistutti hahmoltaan enkeliä. Pikkuhiljaa kurkien parvi eteni ja alkoi varmaan muodostua auraksi. 

Itse jatkoin puolukoiden poimintaa. Sankoni täyttyikin nopeasti, eikä se edes tuntunut painavalta, kun kiitollisin mielin tepastelin kotiin. Juuri tämä aika syksystä usein herkistää mieleni. Jonkinlainen ikävä jää, kun linnut lähtevät. Jotkut noista linnuista ei enää keväällä palaa tutuille paikoilleen pesimään. Näin on meidän ihmistenkin elämässä. Aurasta karsiutuu aina joku. Kukin meistä vuorollaan.

Kotiin tullessani sain mieheltäni tietää, että kurjet käyttäytyvät juuri noin soiden kohdalla. Rituaaleillaan ne kutsuvat muitakin kurkia liittymään auraansa muuttomatkalle etelään. Itselleni tämä kokemus oli ainutlaatuinen. Otinkin sen Taivaan Isän kädestä. Hän tiesi, että tarvitsen piristystä päivääni.