Matkalla aina tapahtuu / Tuula Tammela

Monia automatkoja on tehty isännän kanssa ja aina niillä kaikenlaista tapahtui. Usein oli ikäviä yllätyksiä, turhan usein. Monia autoja, lähes kaksikymmentä ja jokaiseen tuli jostakin ihmeellisestä syystä jokin vika, milloin mikäkin.

Kerrankin Seinäjoen reissulla alkoi auto lakkoilemaan, piti kamalaa kolinaa ja kova kärykin levisi jostain. Pelon vallassa keräsimme kaikki pussit ja kassit takaloosterista, jos vaikka auto saisi päähänsä räjähtää. Sillä kertaa oli pakoputkessa vika ja käry tuli joistakin johtojen palamisista. Se oli vain yksi kerta monista, kun matka meni auton takia pilalle.

Kerran Tampereen reissulla alkoi myös kuulua outoa kolinaa ja nykimistä. Matkaa kotiin oli sata kilometriä. Se ei paljon naurattanut. Sillä kertaa oli vika sytytystulpassa. Sitä putsatessa lierahti se isännältä nokkapellin uumeniin. Onneksi löytyi, muuten olisikin
matka tyssännyt siihen.

Kerran olimme Töysään menossa , kun matkalla taas tapahtui. Kuului hirveä paukaus ja säikäys oli sen mukainen. Pakoputki se vain oli katkennut ja auto huusi täysillä koko loppumatkan.

Yksi meidän monista autoista petti Keskisen reissulla. Heti alkumatkasta tuli inhottava tunne, ettei autossa ole kaikki hyvin. Tuli keitetyn veden haju. Lähellä Tuuria sitten posahti, ja autossa levisi harmaa höyry. Poika etupenkillä kärsi eniten. Hän sai
kiehuvat vedet jaloilleen. Muille ei käynyt pahemmin. Oli haljennut vesiletku, eikä autolla enää minnekään menty. Siinä olimme surkeina, että mitäs nyt. Veljeltä saimme avun sillä kertaa.

Kerran olimme palaamassa isännän kanssa Ilmajoelta. Matkalla nukutti ja väsytti, mutta kyllä unet karisivat, kun olimme Tuurin ja Töysän välillä. Isäntä laulahteli parhaillaan
että "kyllä loveen on langettu". Silloin alkoi auto heittelehtiä ja luisui tien toiselle puolelle. Vaikeuksia oli saada se omalle kaistalleen ja vielä tuli auto vastaan. Onneksi ehdimme alta pois. Oli mustaa jäätä isännän mukaan