Nyt nauretaan! / Aimo Ahola

Salainen päiväuneni on olla naurettava, saada muut nauramaan. Havahdun usein unelmistani taustalta kuuluvaan kuvitteelliseen naurun mylvintään valtavan ihmispaljouden keskellä. Totean, etteivät kykyni eivätkä taitoni olisi siihen riittäneetkään. Suurimman elämänviisauden koin silloin, kun opin nauramaan itselleni. 

Ääneen nauraminen ei ole minulle ominaista. En edes hihittele enkä virnuile. Ne vaatisivat niin ison ilontunteen - lähes riemastuksen - etten tällä tunnetasolla siihen kykene. Tyydyn hymyilemään, mikä saattaa paljastua kasvoiltani. Sisäisesti hykertelen melko usein. En sentään kaiken aikaa. Tunteillani on tapana paistatella kelteisillään ilon auringossa.