Olen unohtanut.../ Marja Murtoinperä-Kujala

...mitä vastailin ylioppilaskirjoitusten ruotsin kuunteluun. Siksi hämmästyin melkoisesti, kun opettajat onnittelivat koulun parhaasta suorituksesta. Hyvältä tuntui ja sitä en sitten unohdakaan. Varmasti jokainen haluaa joskus ja jossain olla paras. Sitähän sitten tässä vanhuuden kynnyksellä sopii muistella.

On ylioppilaskirjoituksista muutakin muistissa - sekä hyvää että pahaa. Paha ensin, että jää hyvä muisto: Seurustelin hyvin itserakkaan miehen kanssa noihin aikoihin ja kun oli ruotsin kirjallisen aika, hän häipyi jonnekin. Tyttärensäkin soitteli minulle, jos tietäisin, missä isä on. No, en tiennyt ja ruotsiin en jaksanut keskittyä. Annoin miehelle lähtöpassit ja loppu kirjoituksista sujui hyvin. Espanja jopa laudaturin arvoisesti.

Siinä päätin, ettei kukaan toinen pilaa minulta mitään. Osaan tehdä sen itsekin.