Oman elämänsä jarru / Marja Murtokuja

Enhän minä haluaisi jarrutella, mutta kun oli se aivoinfarkti, joka pisti jarrun päälle.

Olisin halunnut vielä hiihdellä järvenjäällä kevätauringossa, mutta istun vain sisällä

pyörätuolissa. Ulos pääsen vain avustuksella eli joku työntää tuolia. En myöskään

pääse ostoksille, kun samainen infarkti vei ajokortin ja taas tarvitsisin

työntäjää. Mutta onneksi voin kirjoittaa ja lukea kirjoja läppäriltä, kun en pääse

kirjastoon. Mielikuvitusta ei mikään jarruta! Ehkä hiukan kustantajat, kun eivät halua

hengentuotteitani julkaista. Eipähän tarvitse kovin hävetä, kun ei ole kaiken kansan

tiedossa räpellykseni. Kuitenkin kirjoitan kirjoittajanimelläni, aivan kuin oikeat

kirjailijat tai kaiken varalta.