Opin ajamaan polkupyörällä / Pirkko Ahola

Muistikuvat seitsemän vuosikymmenen vuoden taakse ovat hatarat.  Siihen aikaan ei  polkupyöriä

 liiemmin ollutkaan. Ei ollut apupyörillä varustettuja lastenpyöriä ollenkaan, vaan ihan piti aikuisten isoilla

pyörillä opetella tuo liikkumisen muoto. Jos nyt ihan oikein muistan, niin meillä oli yksi

naistenpyörä ja sekin parhaat päivänsä nähnyt. Ainakin sen muistan, että toisesta

polkimesta oli kuminen poljin lähtenyt ja oli vain metallinen osa jäljellä. Taisi se joskus

raapaista säärivarttakin, mutta eihän tuo haitannut, vaikka vähän otti kipeästikin. Ainakin

olen pyörällä ajamaan oppinut, vaikka toinen jalkani oli lapsihalvauksen jälkeen voimaton. Sisua

oli ja sitä on riittänyt senkin jälkeen. Muistan myös, että ajelin myös miesten

runkopyörällä. Jalka vain rungon alta toiselle polkimelle ja niin sitä mentiin.  Kai aika

usein myös ojaan.