Oppimista koko elämä / Aimo Ahola

Lapsuudessani opiskelu tuntui jotenkin ikävältä puuhalta. Nuoruudessani olin siihen jo hiukan ihastunut. Aloin käydä kursseja kurssien perään. Lueskelin ahmien tietojärkälekirjallisuutta. Olin tietoahmatti. Nautintoaineenani uteliaisuus maailman ilmiöistä. Nykyisin teen tietämyksen täydennysreissuja tietokoneella. Mielikuvitusreissuiksi niitä voi kutsua. Olen onnellinen aina kun palkitsen itseni uudella tiedolla. Onneksi oppiminen ei lihota, joten tietoa voi ahmia vaikka miten suunnattomia määriä kerralla. En tunne tulevani yhtään viisaammaksi, vaikka saan oppia aina vaan ja aina vaan.