Orvokkisilmät / Marja Murtoinperä-Kujala

Ne katsoivat vakavina, tutkivasti kysyvinä – maailman kauneimmat orvokkisilmät, jotka

kuuluivat tyttärelleni, Eurooppa-päivänä syntyneelle esikoiselle.

Olin muuttanut lapsuudenkotiini Järvenpäähän, että pääsisin

neuvolan kirjoihin ennen lapseni syntymää. Hän ilmoittikin tulostaan ajoissa.

Veljtäni sain kyydin rautatieasemalle ja juna kolkutteli Hyvinkäälle, missä

otin taksin sairaalaan. Matkaa olisi ollut toista kilometriä. Minut, vai pitäisikö sanoa

meidät. otettiin ystävällisesti vastaan ja pääsin kätilön tutkittavaksi. Sitten seurasi vaatteiden

vaihto, lepäilyä ja ruokailuja. Olipa sairaala kuin sairaala ja syy mikä tahansa siellä oloon, niin ruokaa

riittää ja usein suurina annoksina. Päivä vaihtui, aika pitkästytti. Sitten vihdoin yhdeksäs

päivä kätilö ehdotti synnytyssaliin siirtymistä. Siitä olimme yhtä mieltä, sillä olin kovin väsynyt

loikoilemaan. Aurinko paistoi, oli Eurooppa-päivä, ja alkoi jännittää, millainen olisi

vauvani. Kovilla kivuilla hän minua koetteli, ,kunnes hänet laskettiin vatsani päälle. Silloin

jäin tuijottamaan maailman kauneimpia orvokkisilmiä, jotka katsoivat vakavan tutkivasti

minuun. Kaipa se oli miettimisen paikka; missä olen, kuka tuo on, koska täällä saa ruokaa.  Viimeiseen

 mietteeseen tuli vastaus pian, kun sain nostaa neidin imemään. Eräs rouva samassa

huoneessa tuskaili poikavauvansa kanssa, kun tämä ei osannut imeä, eikä äidiltä tullut

kunnolla maitoa. Myöhemmin kuulin joltain hoitajalta, että lastani oli käyty katsomassa muiltakin

 osastoilta,- ikkunan takaa tietenkin - koska hän oli kuulemma sairaalan kaunein lapsi. Ylpeä äiti oli samaa

mieltä.

Äitini tuli tyttärentytärtä katsomaan ja lähdimme yhdessä taksilla Järvenpäähän.  Isäni

väitti vauvan olevan kuin minä pienenä. Ne muistavat, jotka elivät silloin.  Kuinka ollakaan:

tyttäreni silmät taas ovat ruskeat, isältään perityt, tumma väri silmissä voittaa vaaleammat.

Ei auttanut tytön isän lausahdus, että tehdään sinulle sellainen tytär, jolla on sinun silmäsi

ja hiukset. Minun silmäni olivat siniharmaat ja hiukset vaaleanruskeat,  maantien

väriset.Tytär ei ole ollut kovin tyytyväinen suoriin hiuksiinsa, jotka olivat vauvana

kaunista kiharaa.  Lempikukakseni tuli sinilila orvokki ja se on sitä edelleenkin.