Rakkautta ensi silmäyksellä /Marja Murtoinperä-Kujala

Menin Anteron luokse viikonlopuksi ensimmäistä kertaa. Eteisessä Jonnan koira tuli vastaan. Se heilutti häntää  minulle ja yritti hyppiä minua vasten, kunnes isäntä komensi jättämään minut rauhaan. 

Menin sänkyyn ja heti viereeni hiipi koira. Anteron piti kantaa koira pois omaan petiinsä. Vielä isännän sylistä se katsoi minuun päin häntä heiluen. Meistä tuli hyvät ystävät ja se totteli hiljaistakin kuiskaustani. Oliko se koiran taholta rakkautta ensi silmäyksellä? 

Ainakin se totteli minua kaikessa, seuraten joka katsettanikin. Ehkä tuohon ihailuun liittyi se, että olin ruoanlaittaja tulostani saakka. Muistan sen palvovan katseen keittiön ovelta kuin kysyen: Muistatko minut?