Sairauskierre / Marja Murtoinperä- Kujala

Seitsemän tuskaista vuotta olen kärvistellyt. 

Silloin kesken sauvakävelylenkin iski kova päänsärky ja väsymys. Istuin penkille kevyen liikenteenväylän

 varrella. Soittaisinko Anteron hakemaan minut autolla?? Keksin, että kävelen vielä seuraavalle penkille ja

sitten soitan. Niinhän siinä kävi, että tuli viimeinen penkki ja kotiovi näkyi jo. Menin kotiin ja

pääsin sisälle. Antero tuumi, että taitaa olla parasta soittaa ambulanssi, olet niin

surkean näköinen. Auto tuli ja hoitajat toivat tullessaan paarit sisälle. Jotain testiliikkeitä

he minulla teettivät ja kyselivät pää- ja muitakin ministereitä. Vastasin aivan oikein, mutta

silti minut pistettiin paareille ja matkalle lisätutkimuksiin. Kuulin toisen hoitajan soittavan

 terveyskeskukseen ja selittävän tilaani konsultoivalle lääkärille. Ei ollut pitkä puhelu. Nyt kuulemma 

olisi ajo Tampereelle.

Vielä soittivat ja kysyivät olisiko helikopteria lähellä vapaana. Ei ollut, joten autolla vaan.oli jatkettava.

Ihan lähellä oli ollut elämäni ensimmäinen ja ainoa helikopterikyyti. Mutta hyvä siinä paareilla oli

maata ja ajo oli tasaista. Tultiin perille ja minut siirrettiin sairaalan henkilökunnan

hoiviin. Joku verikoe otettiin ja pään magneettikuvaus. Sitten siirto leikkaussaliin ja

nukutuspiikki, mihin sammuinkin