Se oli menoa / Marja Murtoinperä-Kujala

Olimme kirjoitelleet sähköposteja useamman kuukauden. Sitten aloimme puhumaan

melkein päivittäin puhelimessa.Vihdoin koitti päivä, kun hän ajoi luokseni syömään.Avasin

oven, halasimme.Katoin pöydän ja ruokani sai kiitosta.Parin viikon kuluttua olisi minun

vuoroni vierailla hänen luonaan.

 Minullahan ei ollut tuolloin autoa, joten junan kyytiin oli lähdettävä.Junaa piti vielä vaihtaa Seinäjoella, missä jäi aikaa yli puoli tuntia. Menin läheisen hotellin baariin ja tilasin valkoviiniä. Viereisessä pöydässä oli joku ruotsalainen rekkakuski, joka innostui utelemaan mihin olin matkalla.Kuultuaan, että olin menossa miesystäväni luo , hän yritti saada minua vaihtamaan suunnitelmaani ja lähtemään hänen matkaansa. Oli kylmää ja muuttuisi kuulemma vieläkin kylmemmäksi, joten minä voisin tulla hänen autoonsa lämmittelemään.Kieltäydyin kohteliaasti ja sen kuullessaan tarjoilija tuli kysymään, että häiritsikö tämä herra minua. Sanoin pärjääjäni , kun junani tulee kohta.

Juna todella tulikin, lähdin asemalaiturille ja näin minua jututtaneen miehen rekkansa vierellä. Vielä hän vilkutti minulle, mutta minä, kylmäsydäminen nainen, menin junaani.Junasta soitin odottavalle miesystävälle ja hän vakuutti olevansa vastassa asemalla.Ja siinähän hän seisoi odottamassa ja se oli menoa se.