Teologiaa lasten suusta /Seija Hirvonen

Mumma ja neljä lapsenlasta kävelevät Kyläkauppa Keskisen pääkadulla. Kauppias on

tunnetusti taiteensuosija, joten lapsetkin havahtuvat nauttimaan kulttuurista.

- Mumma, mikä tuo on? nelivuotias pysähtyy ja osoittaa sormellaan yläviistoon.

- Se on patsas! Sen nimi on David.

Poika miettii otsa rypyssä. Katsoo sitten mummaa epäluuloisesti.

- Ei te voi olla Taavit! Te on valmaankin Aatami, kun tillä ei ole vaatteita. Taavitilla oli

kyllä temmoinen nahkahame, kun te heitti Koljattia kivellä päähän.

Kuusivuotias sisko puolustaa veljensä näkökantaa.

- Totta, Aatami kulki alasti koko elämänsä! No, oli sillä kylläkin jotain ruohoja tuolla noin.

Kaksitoistavuotias korjaa asiallisella äänellä.

- Ei kylläkään koko elämäänsä: kun ne karkotettiin Paratiisista, ne rupes käyttämään

vaatteita.

Kymmenvuotias sisko nyökkää vahvistukseksi.

Mumma on hiljaa eikä puhu mistään Michelangelosta. Ei Raamattu semmoista mainitse.

Mutta sydämessä sykähtää ylpeys, kun lapsenlapsilla on hallussa noin selkeä logiikka!