Tyhjän paperin painajainen / Pirkko Ahola

Eikö nuo ajatukset pian purkaudu tekstiksi, jotta pääsisi ahdistuksesta?

Sanottavaa olisi, mutta mielessä pyörii: Ei tästä mitään tuu, ei tästä mitään tuu...

Siinä se lepää valkoinen paperiarkki, odotellen mustetta kalpeaan pintaansa, mutta

turhaan. Ei ole kynänpitäjällä mitään kerrottavaa. Tai olisi kyllä, mutta kun ei

kertakaikkiaan saa mitenkään muodostettua järkevää kirjoitettavaa. Sanat on

takertuneet mielen sopukoihin sellaisella otteella, ettei ne sieltä irtoa millään

konstein. Käsi puristaa kynää niin, että rystyset punoittaa ja pään sekamelska

sekoittaa ajatukset lopullisesti. Täytyy odottaa huomista...