Unelma / Liisa Viita-aho

Mielessäni pyörii kuva muumista ajelehtimassa pilven hattaralla. Haluaisin tehdä samoin. En kaipaa

ketään mukaani pilvelle. Vain minä loikoilen valkoisen poutapilven päällä. Kuuntelen lokkien

kirkunaa ja haistan meren tuoksun. Alapuolellani on laakson vihreys. Kirsikkapuut ovat täydessä

kukassa. Vaaleanpunaisina loistavat kukat enteilevät hyvää kirsikkasatoa. Ne tulee poimimaan

aikanaan joku muu. Tekeekö hän hilloa tai kirsikkalikööriä, sen tekijä itse päättää. Voi hän olla

keräämättäkin satoa. Minä en siitä huolestu.

Revin pilvestäni hattaran kokoisen palan. Se maistuu juuri siltä, miltä toivon: ojanpientareelta

vastapoimitulta vesimansikalta. Taidan ottaa vielä tilkan rommia. Minulla ei ole huolta tulevasta

eikä mennyt elämä rasita. Kevyt tuuli kuljettaa pilveäni hellästi keinuttaen. Kääriydyn onnesta

kerälle ja nautin.