Unelmia / Marja Murtoinperä-Kujala

Olisipa pieni mökki syrjässä kaupungista, ihan erakkomaisemassa ja minulla olisi pari kissaa ja

myös pari koiraa kavereinani. Järveä ei olisi lähistöllä, mutta kunnon kaivo pihassa. Siellä kasvaisi myös 

muutama kukkanen kituuttamassa kasvimaaksi nimittämäni pläntin laidalla. Keräisin

sadevettä vanhaan lastenammeeseen muka hyötykasveilleni. Olisi metsän reunassa villejä

vadelmia jokunen varsi.ja ehkä joskus kasvimaani tuottaisi satoakin, rikkakasvien sijaan.

Silloin ajokorttini olisi taas voimassa ja voisin ajaa kauppaan ostamaan ruokaa ja ehkä

jotain herkkujakin itselleni ja myös uskollisille eläimilleni. Sitten pitäisimme juhlat

nurmikolla mökin edessä, koska ei ole terassia.  Olisimme onnellisia yhdessä, mökin

muori ja eläimensä.

Kirjoitti Marja-muori, jonka unelma numero yksi ei ole vielä toteutunut. Täytyy edelleen miettiä ja

toivoa: miten, missä ja koska ja jaksan odottaa,  Nyt näin unta mökistä ja mietin, mihin

postilaatikko tulisi sijoittaa, mökkitien varteen vai isommalle tielle. Jos viimeksi

mainitulle, miten kulkisin laatikolle. Alle sadan metrin matkan voisin huristaa sähköpyörätuolilla,

mutta olisiko pidemmälle matkalle auto, jota ajaisin kortitta. Vesilahdella äidin serkku ajeli

postilaatikolle rekisteristä poistetulla taksillaan vaimon kiellosta huolimatta, mutta vaimopa

menikin autoliikkeeseen ja osti pienen auton miehen postinhakumatkalle. Heillä kotitie on

melko pitkä.mutta postit tuli noudettua ja kaikki olivat tyytyväisiä. Isoisä sanoi antavansa

mokoman autonrääpäleen tyttärentytölle, kunhan olisi ikää ajaa kortti. Vaimo saa ostaa

vielä pari pikkuautoa, sillä tyttärentyttäriä on kolme.

Täytyyhän se kai toteutua eikö niin? Nyt vaan haaveilen kissasta ja koirasta. mutta

kumpaakaan en saa. Meille ei kuulemmatule kissaa tai koiraa ja piste.. Kuka niitä jaksaisi hoitaa? 

Unelmia ei  kuitenkaan toiselta pysty kieltämään.