Vanha mies / Aimo Ahola

Vanhuus on näyttänyt valtaansa ja nöyryyttänyt minua alistumaan tahtoonsa. Tosin kyllä osaksi omaa laiskuuttani. Tiedän toki, että hoitamalla kuntoani monet vanhuuden mukanaan tuomat vaivat olisin voinut pitää loitolla. Vanhuuden alistamana olen joutunut ottamaan avukseni rollaattorin liikkumisen vaikeutumisen vuoksi. Haperokouraisuus on lisääntynyt iän myötä. Kädet eivät ole niin vakaat kuin nuorempana. Näpeissä ei pysy tavarat kuin ennen vanhaan. Eipä hätää, kunhan kynää pitelevät sormet ja näppäimistöllä näppäilevä sormi toimivat. Piti elää yli puoli vuosisataa, että pääsin ensi kertaa klikkaamaan ja sen jälkeen en ole paljon muuta tehnytkään. Tällä hetkellä kannan arvokkaasti nimitystä ÄIJÄNKÄPPÄNÄ. Jos sata vuotta tulee täyteen joskus, jäljellä on nimitys UKONRETALE. Lapsuudesta säilyy lävitse elämän pieni ripaus poikamaisuutta, vekkuliutta ja leikkisyyttä, joilla voi keventää vanhuuden vakavuutta. Vanhan miehen on kuseminenkin tehtävä istualtaan. Sormet on pidettävä notkeina pasianssia pelaamalla ja dementia loitolla sanaristikkoja ratkoen. Näköaisti tarvitsee lukulasit avukseen tekstin nähdäkseen. 

Kunhan elän ylväästi suoraselkäisenä pystyssä päin, vaikka selkä onkin jo kumaraan taipunut. Tarkoitan henkistä suoraselkäisyyttä.