Viljelyinto iskee / Ritva Vainio

Odotan innolla kevättä ja kesää. Silloin saan taas iskeä käteni multaan. Ensimmäinen puutarhalehti jo saapuikin ja kaikenlaista teki mieli  tilata sieltä kesän iloksi. Jännityksellä odotan, mitä talven paksun lumen alta löytyy. Ovatko myyrät tehneet tuhojaan? Jälkien perusteella jänikset ovat käyneet jotain syömässä. Suviruusu on niiden herkkua ja kaikista oksista, mihin ne ovat yltäneet, on syöty. Yhden omenapuun kuorta ja oksia on järsitty. Laitoin siihen elmukelmua päälle ja sidoin matonkudenauhalla, ettei tuuli irrota. Se on ollut hyvä konsti. Näin puu ei kuole. Syksyllä aitasin ne kaikki , mutta kukaan ei odottanut tällaista lumimäärää.

Sisätiloissa olen saanut osan kesällä ulos meneviä kukkia hyvään kasvunalkuun. Onneksi on ollut jo valoisia ja aurinkoisiakin päiviä. Näin autan kasvit uuteen kukoistukseen. Osa pelakuista on jo kukkinutkin. Mullan vaihdoin ja laitoin uusia alkuja poisleikatuista kukan varsista. Suoraan multaan tökkäsin ja hyvin ovat alkuun lähteneet. Kesällä terassin ikkunalauta on sitten itsekasvatettuja kukkia täynnä. Vettä, lannoitusta ja rakkautta kun saavat, kukoistus on taattu koko kesäksi.

Odotan myös, kuinka syksyllä istuttamani viiniköynnös on talvehtinut. Naapurissa on jo monena vuonna tullut satoakin: pieniä, sinisiä rypäleitä. Tämä Zilga on I-V -alueelle sopiva, talvenkestävä lajike. Taitaa mennä vielä vuosia ennenkuin omastani satoa saan.

Viime kesänä uudistamani kukkapenkki on myös ajatuksissani. Odotan, mitä sieltä  nousee. Vielä on metri lunta päällä.