BLOGI

Illat kiitää vaihtuu päivät

Seisoimme kotini pihaan lapioidulla kapealla kujalla. Reunat ulottuivat hartioideni korkeudelle. Juuri ja juuri näin reunan yli. Olimme siinä odottamassa,kun naapurin pappa halusi ottaa meistä valokuvan. Oli vähän kylmä,kun en sitä varten ollut pukenut päälleni edes takkia. Muistan sen 'villatakin', joka oli päälläni: hihat äitini kutomat,mutta...

vaipuu viimein lepoon.

" Joko minä otan risun",

Kun synnyin, pimeys oli vielä kovin yleinen ilmiö. Olen kasvanut valottuvassa maailmassa. Nykyään elämme suuren valon aikaa. Hetkeäkään ei tarvitse välttämättä olla pimeyden keskellä ellei halua. Muistan, kuinka häikäistynyt olin, kun matkustin ensi kerran pimeyden keskeltä Tampereelle neonvalojen loisteeseen. Nyt elämme aikaa, kun kirkkailla ja...

Toivo kaikessa kannattelee

Olen oikeakätinen, joten vasemman puoleni halvaantuminen aivoinfarktin jälkeen ei

Kuihtuneet, harmaat ovat kukat entisellä kaunottarellani, joka oli pakko ostaa, kun sen näin. Niin

Sen eteen vuodatettiin hikeä ja kyyneleitä. Yhdeksänvuotias toivoi nukkea, vaikka jotkut pitäisivät sen ikäistä liian vanhana leikkimään nukeilla. Inhassa oli silloin Salon kauppa, jossa kotiväki asioi. Äiti kertoi,että kun kerää 100 kg paperia, saa nuken siitä palkkioksi. Innostuin siitä ja kuljetin polkupyörän tarakalla sanomalehtiä keskustasta...

Harvinaisen hienon kesän ja syksyn tuloksena tuli suuri omenasato. Useimmilla on omenoita yli oman tarpeen.Omat omenapuut leikattiin keväällä aika raaskuiksi, mutta kyllä ne siitä kesän mittaan tuuhenivat.Toiseen puuhun tuli viisi omenaa, jotka olivat käyttökelvottomia: vetisiä sisältä. Toiseen taas kymmenen isoa omenaa, joista tein piirakkaa....