BLOGI

Täällä luettavana Kynäisten jäsenten kirjoittamia tekstejä. Tapaamme joka kuukauden (paitsi heinäkuun) ensimmäinen maanantai tarinapajan merkeissä. Luemme kirjoittamiamme tekstejä edelliskerran annetuista aiheista ja annamme toisillemme palautetta luetuista tarinoista.

Nyt on jo jonkin aikaa ollut muotia puidenhalaaminen. Siinä pitää olla varovainen, ettei ihanpihkaannu. Minä valitsisin mieluiten rahapuun. Siitä voisi hyvässä lykyssä tarttua varallisuutta halaajaan. Ovat kyllä olleet näkemäni rahapuut kovin pikkuisia, ihan taimia usein. Hankala sellaista olisi halata. Se voisi mennä rikki ja pudottaa lehtensä....

Sinä nukut sairaalan puhtaassa vuoteessa. Siniset lakanat, sininen pyjama, huone on hämärä ja äänetön. Ikkunan takana lyhtypylväät tuikuttavat unettavaa valoa tammikuun pimeään iltapäivään. Vaalea tukkasi on poissa, peitteen alta vartalosi erottuu laihempana kuin ennen. Sinulla on kipupumppu seuranasi, minä nojaudun tuolin selkänojaan ja löysennän...

Se on nyt. Koska mukanani on rakkain ystäväni: Mieli. Koska sen kanssa on elettävä joka hetki. Sitä on pidettävä hyvänä. Miellyttävillä pienillä onnellisuuden herkuilla, iloisilla tyydytyksillä, nautinnollisilla teoilla. Se palkitsee minut mielekkyydellä. Varsinkin yksineläjällä mieli on tärkeässä asemassa. Kun se on ainoa jonka kanssa on elettävä....

Alle kouluikäisenä jouduin olemaan melko paljon yksikseni, sillä minulla ei ollut sisaruksia. Naapureitakaan ei ollut lähietäisyydellä. Yksi hyvä kaveri minulla kuitenkin oli. Varhaisimmat lapsuusmuistoni liittyvät tähän luotettavaan ja uskolliseen ystävään. Vanhempani saattoivat turvallisin mielin jättää minut hänen huomaansa, kun menivät pellolle...

On tärkeää, että on mielenkiintopisteitä, jotka nostavat elämänhalua nautinnolliselle tasolle. Kyllä niitä pilkuiksikin voi sanoa. Mieluisin mielentilani on tyyni mielenrauha, aito levollisuus. Yli kaksikymmentäseitsemäntuhatta päivää eläneenä voi sanoa, että onhan näitä tullut elettyä. Paljon nähnyt, paljon kokenut. En ole kuitenkaan vielä...

Olin elänyt puoli vuosisataa, kun lähdin tutkimusmatkalle omaan itseeni. Pärstä oli juuri ja juuri tuttu, kun olin niin usein sen peilikuvassa nähnyt, mutta muuten se oli lähes vieras mies. Raitistumiseni jälkeen tunsin tarvetta ottaa selvää, kuka sen pärstän takana piileskeli. Aloitin Räiväkirjaprojektin ja aloin tutustua äijänkäppänään. Nyt yli...

Syyskesällä 1993 eräänä päivänä tulin ajatelleeksi, että kaikki ryyppykaverini ovat poistuneet elävien kirjoista ja seuraavana vuonna tulisi kuluneeksi kolmekymmentä vuotta siitä, kun otin ensimmäisen kännin. Aloin miettiä, että täytyy pitää juhlavuosi ja sitten lopettaa juominen. Juhliminen alkoi tuntua niin työläältä, että syyskesällä aloin jo...

Minulle kerrottiin, että nurkillamme oli nähty hyvän näköinen tyyppi. Mitäpä tuosta, kulkeehan niitä, vähättelin. Sama toistui seuraavana päivänä. En lämmennyt vieläkään kehuille.

Ähtärin kirjoittajaseura Kynäiset Ry. / By PR-Sävel 2020
Luotu Webnodella
Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita